Piirakkasota loppui kahteen laukaukseen
Karjalanpiirakalle suunniteltu alueellisen nimisuojan hakeminen päättyi nopeasti. Oikeastaan tässä piirakkasodassa ei ammuttu kuin kaksi paukkua: alku- ja loppulaukaus.
Karjalanpiirakalla on jo EU:n komission myöntämä nimi- ja reseptisuoja, mutta pohjoiskarjalaisesta aloitteesta sille haluttiin hakea myös maantieteellinen suoja. Sen mukaan ainoastaan Pohjois-ja Etelä-Karjalassa valmistetut karjalanpiirakat olisivat olleet aitoja.
Alkulaukauksen hankkeelle ampui Pro Agria Pohjois-Karjala ja sen mukana nelisenkymmentä pohjoiskarjalaista yritystä. Loppulaukaus tuli ”rajan takaa”, evakkojen ja heidän perillisten hallitsemasta Karjalan Liitosta. Se sai lisävahvistusta Karjalaiselta nuorisoliitolta.
Vastustajien mielestä alueellisen nimisuojan hakeminen olisi ollut ”pöyristyttävää”.
Pro Agriasta yrityssuunnittelija Johanna Rinnekari puolestaan totesi, ettei nimisuoja olisi estänyt ketään tekemästä kotitarpeiksi ja pienimuotoiseen myyntiin tarkoitettuja karjalanpiirakoita missä tahansa.
– Vastustus osoittautui kuitenkin niin kovaksi, että hankkeesta luovuttiin, Johanna Rinnekari joutui toteamaan.
Karjalanpiirakasta noussut kalapaliikki todistaa jälleen kerran sen kuinka herkkä aihe Karjala ja siihen liittyvät asiat ovat. Onhan esimerkiksi karjalan kirjakielen luomisesta taitettu peistä vuosikymmenet.
Alueellisilla nimisuojilla tuotteille katsotaan olevan merkitystä varsinkin kaupallisessa tuotannossa. Esimerkiksi Italiassa missä alueellisesti on suojattu noin 200 tuotetta, suojan on todettu nostavan niin tuotteiden laatua kuin arvostustakin.
Seuraavaksi koetinkiveksi karjalaiskentällä saattavat nousta sultsina, ilomantsilainen vatruska ja Pielisen savumuikku.
– Ehkäpä niille voitaisiin hakea maantieteellistä nimisuojaa, pohtii yritysneuvoja Johanna Rinnekari.
Joissakin puheissa on myös vilautettu mahdollisuutta, että ilomantsilaiset olisivat halukkaita hakemaan alueellisen nimisuojan ”piiroolle”, kuten siellä karjalanpiirakkaa kutsutaan.
Marjana Kuha
