Puolue: Perussuomalaiset
Vaalipiiri: Pohjois-Karjala
Ehdokkaan esittely:
PERUSSUOMALAINEN PERUSNAINEN
MARJA-LEENA GRÖHN eduskuntaan 2011
Ihmisten parissa ihmisen puolesta – tästä alkaen ja tässä hetkessä
LÄHIHOITAJA, SOSIONOMI (AMK)
vs. esikoulunopettaja
Käytännön kokemusta sosiaali- ja terveysalalta sekä varhaiskasvatuksesta! Liperin kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen. Kirkkovaltuutettu. Maakuntaliiton varajäsen, Keksi-Karjalan musiikkiopiston johtokunnan värajäsen, P-K:n Perussuomalaisten piirihallituksen jäsen.
Olen 46-vuotias, tekevä, aito perussuomalainen nainen, jolla on kaksi tytärtä. Olen syntynyt Juuassa, varttunut Karsikossa ja nykyisin asun Liperin kunnassa Vaiviossa.
Sosiaali- ja terveydenhuoltoalan työhistoriani aikana olen saanut olla aitiopaikalla havainnoimassa yhteiskuntamme haavoittuvimpien kansalaisryhmien elintasoa ja elämänlaatua: hoitamassa vanhusta terveyskeskuksen vuodeosastolla ja kotihoidossa, juttelemassa syrjäytyneen, päihdeongelmaisen asiakkaani kanssa nuotion loimussa, avustamassa vammaista lasta, niistämässä vuotavaa nenää lasten päiväkodissa sekä ohjaamassa pientä kulkijaa opintielle nykyisessä työssäni esikoulunopettajana.
Tervettä maalaisjärkeä ja supisuomalaista itseilmaisua soisi käytettävän entistä enemmän katteettomien salonkipuheiden ja poliittisia krumeluureja vilisevän sanasodan asemesta. Eri alojen käytännön osaajia, kunnon duunareita tarvitaan peilaamaan yhteiskunnan nurinkurisuutta ruohonjuuritasolta!
Vaaliteemani ovat: "luottamusta lapsille, näköaloja nuorille, toimintakykyä työikäisille, ihmisarvoa ikääntymiseen, voimaantumista vammaisuuteen, kulttuuriantia kullekin ja pienyrittäjyyttä paikkakunnille, kansaa kylille, tarpeeksi taajamiin”. Kerron niistä tarkemmin kotisivuillani: www.marjaleena.fi
Minusta saat lisätietoa
kotisivuiltani: www.marjaleena.fi
tai soittamalla: p. 040 545 1022
tai ottamalla yhteyttä sähköpostitse, email: grohn@marjaleena.fi
VAALITEEMANI
LUOTTAMUSTA LAPSIPERHEILLE
Yhä useampi suomalainen perhe voi huonosti. Huostaanotot ovat lisääntyneet, ja vanhempien työuupumus heijastuu myös lapsiin. Katseet on suunnattava lapsiperheiden perusturvan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Tarvitaan ongelmia ennalta ehkäisevää kokonaisvaltaista perhetyötä: on satsattava tuntuvasti sosiaalitoimeen sekä kasvatus- ja ohjaustyöhön. Varhaiskasvatuksen tulee olla sekä lapsen että vanhempien elämäntilannetta edistävää. Kotihoidontukea on tehostettava ja taattava perhepäivähoidon mahdollisuus. Päiväkodissa alle 3-vuotias lapsi tulee hoitaa pienryhmässä. Ryhmäkoot päiväkodissa ja koulussa on pidettävä tarpeeksi pieninä. Yksilöllisen tuen saanti sekä riittävä kouluavustajien määrä on turvattava.
NÄKÖALOJA NUORILLE
Nuorisotyöttömyys ja siihen liittyvät epäterveelliset tressinpurkutavat lisäävät nuorten pahoinvointia ja syrjäytymistä. Nuorille on taattava koulutus-, harjoittelu- tai työpaikka välittömästi peruskoulun jälkeen, jotta nuorisomme saa ajoissa kunnollisen otteen elämästä! Työttömyyskortistoon johtavaa ylikoulutusta tulee osata ennakoida ja ehkäistä. Opiskelupaikat on mitoitettava yhteiskunnan tarpeen perusteella kysyntää vastaavasti eikä opinahjojen "tyhjän tuottavan täyskäynnin" turvaamiseksi. Ammattitaitoisista käytännön osaajista on jatkuva pula, joten oppisopimuskoulutusta on lisättävä. Opintotuen on oltava indeksisidonnainen ja lukukausimaksuja ei suomalaisille opiskelijoille tule asettaa. Nuorten mielenterveyspalvelut on turvattava ja oltava saatavilla. Nuorille on järjestettävä vapaa-ajan viettoa varten riittävästi tiloja, joissa on mahdollisuus keskustella nuorisotyöntekijän, tukihenkilön tai vastaavan kanssa.
TOIMINTAKYKYÄ TYÖIKÄISILLE
Syrjäytymistä voidaan ehkäistä parhaiten torjumalla työttömyyttä ja lisäämällä työllisyyttä. Työssä käyminen ei saa olla vain valittujen etuoikeus, vaan työiässä kaikilla on oltava mahdollisuus tehdä työtä vaikka erityisjärjestelyjen turvin. Suomessa ei ole oikeasti työvoimapula, vaan pula on nimenomaan sopivista työnantajista! Valtion ja kuntien on tuettava kolmannen sektorin järjestöjä vaikeasti työllistyvien työllistämisessä, kuntoutuksessa ja elämänhallinnassa. Työkykyä tulee edistää voimavarakeskeisesti terveyskäsityksen ja terveyttä rakentavan lähestymistavan mukaisesti esimerkiksi TYKY-toiminnalla (työkykyä kehittävä ja ylläpitävä toiminta), jonka tarkoitus on vaikuttaa ennen kuin ongelmat ja sairaudet ilmaantuvat.
IHMISARVOISUUTTA IKÄÄNTYMISEEN
Itsenäisyytemme lunastaneet sukupolvet ansaitsevat hyvän ja arvokkaan vanhuuden. Hoitotyöhön tarvitaan useampia käsipareja ja lisää laadukkaita hoitopaikkoja. Sekä kunnallisessa että yksityisessä työsuhteessa olevien terveydenhuollon ammattilaisten samoin kuin kotona työskentelevien omaishoitajien jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota. Omaishoitajat tarvitsevat muodollisen korotuksen sijasta "kunniallisen suuren" lisän omaishoidontukeen. Kunnallisen eriarvoisuuden poistamiseksi omaishoidontuki on keskitettävä samalle maksajalle, tässä tapauksessa KELAlle . Eläkeikää ei pidä nostaa lakisääteisesti, vaan sen on perustuttava eläkkeensaajan terveydentilan määrittämiseen.
VOIMAANTUMISTA VAMMAISUUTEEN
Vammaisuus itsessään on jo niin raskas taakka, ettei yhteiskunta saa ainakaan vaikeuttaa sen kantamista. Vammaisille lähimmäisillemme on turvattava samat ihmisoikeudet kuin muillekin. Ennen muuta vammaisilla on oltava oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan yhdenvertaisesti ja pyrkiä elämään niin laadukasta elämää kuin omista rajoituksista huolimatta suinkin pystyy. Vammaisilla on oltava muiden kansalaisten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet toimia elämänhallinnan ja elämänlaadun kannalta tärkeillä osa-alueilla omien kykyjensä mukaan. Vammaisten huomioon ottaminen sekä lainsäädännöllisesti että palvelu- ja tukijärjestelmien asiakkaina, kuten tilapäishoidon käyttäjinä, on yksi yhteiskunnan tärkeimmistä suvaitsevaisuuden mittareista.
KULTTUURIANTIA KULLEKIN
Kulttuuri voimaannuttaa ihmistä. Kulttuurin on palveltava kaikkia kansalaisia.. Valtakunnallinen tuki tulee suunnata paikallisen erityisosaamisen edistämiseen ja tervettä kehitystä tukevaan kulttuuriin, joka perustuu suomalaisiin kansallisarvoihin. Kansalais- ja seutuopistojen tarjonnan tulee pohjautua käyttäjien tarpeisiin ja motiiveihin. Kuntien on tuettava suoraan pienituloisten perheiden kulttuuriharrastuksia eikä välillisesti sosiaalitoimen kautta.
PIENYRITTÄJYYTTÄ PAIKKAKUNNILLE
Yrittäjien asemaa on vahvistettava ja taattava heille yhdenvertaiset sosiaaliset perusoikeudet muiden kansalaisten kanssa. Pienyrittäjyyttä ei saisi polkea suurempien yritysten jalkoihin, koska jokaista kunniallisin aikein toimivaa yrittäjää on kannustettava. Julkisen talouden velkaantumisen jatkuminen on katkaistava ja palautettava Suomi hyvinvointiyhteiskunnan mitat täyttävälle tasolle. Yrittäjätoiminnan tukeminen voi olla yksi ratkaisu tähän.
KANSAA KYLILLE , TARPEKSI TAAJAMIIN!
Kylätoimikunnille ei riitä vastaukseksi, että kehittykööt kylät mihin suuntaan hyvänsä. Kyläläisten itsensä on saatava päättää, mistä piipusta savua tulee edelleen. Jokaisella on oikeus valita asuinpaikkansa Suomen miltä reunalta tahansa. Koko maa on pidettävä asuttuna, joten maaseudun palvelut on sekä turvattava että oltava saatavilla. Yhteistoiminta-aluevaatimukset sekä kaupunkien ja kuntien pakkoliitokset tappavat helposti yksittäisten kylien ja taajamien elämänliekin. Kyläkoulujen autioitumista tulee ehkäistä ja toimittava niiden puolesta lakkautusuhan alla.